Kävin vanhusta, omaa isääni katsomassa. Onneksi hän on vielä virkeä ja hyvinkin omatoiminen. Liikkuminen tosin alkaa olla päivän jälkeen kyllä kivuliasta vanhuuteen liittyvien fyysisten kulumisten vuoksi. Juttelimme mukavia, niin kuin aina noin kerran viikossa, jolloin tapaamme kahvittelun merkeissä omassa lapsuudenkodissani. Kävimme illan pimeydessä muistelemassa hänen vaimoaan, äitiäni ja mummoa kauniisti hoidetulla hautausmaalla Pirkkalassa. Pieniä asioita varmaankin ikäiseni arjessa, mutta kuitenkin niin suuria isälleni - tuolle vanhukselle.
Valitettavasti maailma muttuu koko ajan, eivätkä kaikkien vanhat läheiset välttämättä asu nykyisen vahvan muuttoliikkeen vuoksi lastensa kanssa samoilla seuduilla.
Kuka ehtii? Kuka hoitaa? Kuka katsoo perään, antaa tarvittaessa lääkettä, käy kaupassa? Kaikki kotona asuvat vanhukset eivät tähän kykene. Niin tosiaan, onhan kunnilla omat mobilisoidut hoivayksikkönsä, mutta onko aikaa, aikaa, aikaa?
Edessämme on aina suuria haasteita niin vanhusten, vai pitäisikö sanoa ikääntyvien hyvinvoinnin turvaamiseksi, kuin myös siellä varhaisessa päässä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvissä teoissa ja päätöksissä.
Töitä tarjolle! Kyllä omasta kylästä tekijöitä löytyy. Uusia ajatuksia ja käytännön toteutusmalleja kaivataan kaikilta meiltä, jotta jokaisen ääni saataisiin kuuluville. Meidän pitää rohkeasti ottaa osaa kaupungissamme tähän asioiden suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa.
Mielestäni varhainen puuttuminen voi tarkoittaa myös tätä! Hyvää suunnittelua ja laajaa osallistumista kuntalaisena/ kaupunkilaisena asioihin, jotka meitä eri elämänvaiheissa koskettavat.
Tästä linkistä tietoa upeasta tukikampanjasta keväälle 2013
Täältä löytyy se tutumpi tarina todellisuudesta. Suosittelen sivustolla surffailua muutenkin.
 |
| Tänäänkin söimme tiikerikakkua, josta parilla puraisulla tulikin luontokappaleen näköispala |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti